Olaus
Magnus syntyi 1490 Linköpingissä Ruotsissa. Opiskeltuaan
seitsemän vuotta Saksassa hän palasi maisterina kotimaahansa
1517. Vuosina 1518-19 hän kiersi Skandinavian pohjoisia alueita
paavin toimeksiannosta. Juhannuksen aikaan 1519 hän vieraili
Torniossa.
Vuonna
1522 hänestä tuli Strängnäsin tuomiorovasti. Vuonna
1524 hänet lähetettiin Roomaan hankkimaan paavin suostumusta
veljensä Johanneksen nimittämiseksi Upsalan arkkipiispaksi.
Tämän jälkeen hän ei enää palannut Ruotsiin.
Vuonna
1525 Olaus Magnus matkusti Lübeckiin. Hän toimi edelleen
Kustaa Vaasan edustajana erilaisissa tehtävissä mutta kuninkaan
uskonpuhdistuslinja teki yhteistyön pian mahdottomaksi.
Johannes
Magnuksen asema Upsalan arkkipiispana alkoi myös käydä
epävarmaksi. Vuonna 1526 kuningas lähetti hänet hoitamaan
diplomaattisia tehtäviä Venäjälle ja Puolaan.
Sieltä hän ei enää uskaltanut palata Ruotsiin
vaan asettui asumaan Danzigiin. Hän oli Ruotsin viimeinen katolinen
arkkipiispa.
Olaus
Magnus muutti veljensä luokse Puolaan, josta he 1537 siirtyivät
Rooman kautta Venetsiaan. Siellä he saivat nauttia patriarkka
Hieronimo Quirinon vieraanvaraisuudesta. Hän kustansi myös
Carta marinan painamisen.
Vuonna
1541 veljekset muuttivat Roomaan, missä Johannes kuoli 1544.
Olaus toimi vuodesta 1549 Pyhän Birgitan talon esimiehenä.
Hän kuoli 1557.
Olaus
Magnus aloitti jo 1527 Danzigissa Carta Marinan valmistamisen ja teki
sen parissa töitä 12 vuotta. Hän toimi virallisesti
arkkipiispa-veljensä avustajana ja sihteerinä.
Johannes
Magnus saattoi 1536 päätökseen Ruotsin ja Upsalan arkkipiispoja
käsittelevän teoksensa ja aloitti Götalaisten ja svealaisten
kuninkaiden historian, Historia de omnibus Gothorum Svenumque Regibus,
kirjoittamisen. Tämän työn Olaus Magnus viimeisteli
painokuntoon Roomassa 1554. Hänen oma laaja Pohjoisten kansojen
historiansa, Historia de gentibus septentrionalibus, valmistui
1555.
Carta
marina oli Pohjoisten kansojen historian esityö. Kartan kuvista
yli sata esiintyy myös kirjassa.
Matkojensa
aikana Olaus Magnus oli tehnyt tarkkoja havaintoja, seurannut ihmisiä
ja luonnon tapahtumia sekä tehnyt paljon muistiinpanoja. Niitä
hän täydensi lukemalla kaiken saatavilla olevan aiheeseen
liittyvän kirjallisuuden. Tacituksen, Saxo Grammaticuksen ja
muiden teokset olivat hänelle tuttuja.
Olaus
Magnus tutki myös muiden tekemiä karttoja. Hankkimiensa
tietojen perusteella hänen onnistui tehdä korkeatasoinen
kartta. Kartta tulvii herkullisia yksityiskohtia 1500-luvun elämästä.
Carta
marina valmistui Venetsiassa maaliskuussa 1539. Eurooppalaiset kartantekijät
omaksuivat sen nopeasti esikuvakseen, ja siitä tuli alueen karttojen
päälähde vuoteen 1626 asti, jolloin Anders Bureuksen
kartta, Orbis arctoi nova et accurata delineatio, ilmestyi.
Vuonna
1572 italialainen Antonio Lafreri julkaisi Roomassa Carta marinasta
kupariin kaiverretun pienennetyn jäljennöksen. Nykyisin
karttaa tunnetaan kymmenisen kappaletta, joista yksi on Helsingin
yliopiston kirjaston A.E. Nordenskiöldin kokoelmassa.
Lafrerin
kartta korvasi yli 300 vuotta Olaus Magnuksen alkuperäisen Carta
marinan, joka ilmeisen pienen painosmääränsä vuoksi
katosi 1570-luvulla. Sen ensimmäinen tunnettu alkuperäiskappale
tuli esiin vasta 1886 Saksassa. Kartta on Bayerische Staatsbibliothekissä
Münchenissä. Vuonna 1962 löytyi Sveitsistä toinen
alkuperäinen Carta marina, jonka Upsalan yliopiston kirjasto
onnistui hankkimaan kokoelmiinsa. Nämä kaksi ovat edelleen
ainoat alkuperäiset Carta marinat koko maailmassa.
Carta
marina vuodelta 1539 on mustavalkoinen
kuten myös Lafrerin pienennetty versio vuodelta
1572. Kartat väritettiin ennen vanhaan käsin, vasta 1800-luvun
puolessavälissä alettiin painaa värillisiä karttoja.
Painetut värilliset jäljenteet Carta marinasta ovat 1900-luvulta.
Helsingin
yliopiston kokoelmissa oleva Carta marina (1572) on mustavalkoinen.
Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa oleva Lafrerin kartta (1572)
on väritetty ja väritys on ilmeisesti yhtä vanha kuin
itse kartta.
