Fordell-suku

Huomattava pohjalainen kauppias- ja voutisuku, jonka kantaisänä 1499 mainitaan Jöns F. On tosin arveltu tämän suvun olleen Tukholmasta lähtöisin, koska sen jäsenet lienevät siellä oleskelleet pitkiä aikoja, mutta tätä arvelua ei voida pitää todistettuna; päinvastoin puhuvat useat seikat sitä vastaan. Jöns F:in poika Knuut F. oli 1530-51 Kokkolan, Pietarsaaren ja Vöyrin voutina; hänen veljensä oli arvattavasti Pietarsaaren kirkkoherra Jöns F. (1538-42). Knuut F. harjoitti Pohjanmaalla laajaa kauppaliikettä. Vanha muistiinpano kertoo, että siellä "tapuli seisoi" (s.o. tavaroita pantiin vapaasti varastoon ja myyntiin), missä vain ikinä voitiin tehdä kauppaa. Knuutin toinen puoliso oli Katariina Olavintytär; hän sai 1551 Kustaa Vaasalta turvakirjan poikapuoliaan vastaan. Knuutilla oli myös sisar Briita Jönsintytär F,; tämä oli naimisissa Olavi Fyrilinpojan kanssa, ja heidän poikansa oli Peräpohjan vouti Olavi Olavinpoika, joka tuomittiin 1563 kuolemaan.

F.-suku saavutti sitten vuosisadan loppupuolella ja seuraavan vuosisadan alussa johtavan aseman Pohjanmaalla. Knuut F:n poikia olivat Hannu F. vanhempi (Ks. tätä) ja Lauri F. Viimeksimain. toimi Peräpohjolan ja sitten Kaarlepyyn voutina, edelleen Kustaa Vaasan turkistenostajana Pohjanmaalla ja 1555-62 Pohjanmaan tuomarina. Hän sai 1546 läänityksekseen aikaisemmin Pietarsaaren pappilaan kuuluneen Piirilän, sekä Saloisten Pyhäjoen kartanon 1558. Hannu F:in lapsia olivat nuijasodan historiasta tunnettu Hannu F. nuorempi (ks. tätä), Knuut F., joka mainitaan Pietarsaaren lukkarina 1600, ja Elisabet, joka oli naimisissa Pietarsaaressa. Hannu Hannunpojan tyttäriä olivat Lucia F. (kuol. 1599), joka v:sta 1583 oli Pietarsaaren kirkkoherran Knuut Henrikinpojan (kuol. 1621) ensimmäinen puoliso (heidän poikansa oli Johannes Canuti, joka 1610 väitteli Wittenbergissä ja otti itselleen nimen Forthelius), ja Barbro F., joka oli naimisissa Kruununkylän kirkkoherran Martti Viloideksen kanssa (kuol. 1627).

Lähteitä:

Genealogia Sursilliana (1850)
Yrjö Koskinen, Nuijasota (1877)

K.G.

Fordell, Hannu Knuutinpoika

vouti, syntymävuotta ei tiedetä, kuol. 1573. Isä: vouti Knuut Jönsinpoika Fordell

F:in aikaisemmista vaiheista ei ole säilynyt tietoja. V. 1550 hän Pohjanmaan rahvaan lähettinä kävi Kustaa Vaasan puheilla, ja tämän käynnin jälkeen kuningas uskoi hänelle useita eri luottamustoimia. Hänelle annettiin 1551 tehtäväksi käydä Pietarsaaren ja Kyrön pitäjien ja sitten Pohjanmaan ja Hämeen väliset rajat ja ratkaista erämaita koskevat riitakysymykset.

F. jatkoi isänsä työtä suvun varallisuuden ja vaikutusvaltaisen aseman vahvistamiseksi. Huolimatta Tukholman porvarien alituisista valituksista, jotka kohdistuivat F:iin harjoittamaan maakauppaan, suvun jäsenten onnistui kuitenkin pysyä kuninkaan suosiossa. F. sai 1561 Erik XIV:ltä läänitykseksi Pinnonäsin eli Pinolan kartanon, jonka tiluksilla Pietarsaaren kaupunki nyt sijaitsee, sekä luvan saada Unkarin gyllenin vuotuisesta maksusta harjoittaa vapaasti kauppaansa. V. 1563 kuningas kyllä eräässä kirjeessään puhuu F:in ja hänen veljensä Laurin velvoittamisesta muuttamaan Tukholmaan tai Viipuriin, mutta aie jäi nähtävästi sikseen. Sitä vastoin Hannu F. nimitettiin 1563 kuninkaan meriväen- ja muonanhankkijaksi Pohjanmaata varten. Myöhemmin häntä tosin nimitetään Tukholman porvariksi, mutta tämä todistanee vain sitä, että hänellä oli Tukholmassa porvarinoikeudet. Valituksia "tätä epäkristillistä ja kovaa miestä" vastaan esitettiin jatkuvasti, ja häntä syytettiin laittomasta veronkannosta, mutta tuloksetta.

Myös voudin toimia uskottiin F:ille. Niinpä hän oli 1566 Korsholman käskynhaltijana ja tuli seur. v. Peräpohjolan voudiksi. Juhana III:n suosiossa hän oli nähtävästi jo tämän herttuanaolon ajoista asti, koska Juhanan mainitaan olleen hänen tyttärensä kummina. Viimeisinä elinvuosinaan F. antoi valtiolle melkoisia lainoja - esim. 1572 hän jo ennakolta maksoi Pohjanmaan melkoisen suuren sotaveron. lainan peittämiseksi hän myöhemmin kantoi erinäisiä valtionveroja. M.m. hän kuninkaan erityisestä pyynnöstä 1572 varusti täyteen kuntoon suurenpuoleisen laivan ja asetti sen valtion käytettäväksi.

Puoliso: Anna (kuol. 1595)

Lähteitä: Yrjö Koskinen, Nuijasota (1877)

K.G.

Fordell, Hannu Hannunpoika

kansanjohtaja, synt. todennäköisesti 1530-luvulla, kuoli luultavasti 1606.
Vanhemmat; vouti Hannu Knuutinpoika Fordell ja tämän vaimo Anna.

Isänsä kuoleman jälkeen F. peri Pinolan kartanon ja melkoisen omaisuuden, jota kaupankäynnillä kartutti. Hän toimi myös Pietarsaaren ja Kaarlepyyn pitäjäin nimismiehenä. Tämä hänen virka-asemansa ja se, että hän oli sukulaisuussuhteissa eräisiin Pohjanmaan pappissukuihin, teki hänestä vaikutusvaltaisen miehen. Niinpä hän otti tehokkaasti osaa nuijasodan tapahtumiin. Hän kehoitti talopoikia olemaan suostumatta Flemingin sovintoehdotuksiin ja lähtemään mieluummin Kaarle herttuan puheille Ruotsiin.

F. valittiin yhdeksi niistä lähettiläistä, jotka kesäkuussa 1595 matkustivat Pohjanlahden yli esittämään hallitukselle pohjalaisten valituksia, mitkä m.m. kohdistuivat vouti Tuomas Yrjänänpoikaan. F. saikin henkilökohtaisesti puhutella herttuaa ja näyttää päässeen hänen suosioonsa. Sam. v:n lokakuussa hän oli saapuvilla valtiopäivillä, jotka herttua kuninkaan kiellosta välittämättä oli kutsunut koolle Söderköpingiin. Tällöin hän sai vahvistetuksi Pinolan verovapauden, joka oli jo hänen isälleen luvattu, sekä oikeuden kantaa Pietarsaaren ja Kruunupyyn nimismies- ja lukkariveron ynnä kruununkymme- nykset. Kun Sigismund oli juuri sitä ennen määrännyt viimeksimainitut Klaus Flemingille, syntyi tästä uusi riidanaihe Flemingin ja F:in kesken.

F:in palattua kotimaahan oli häntä vastassa Flemingin kirje, joka varoitti pohjalaisia "tuosta valapattoisesta ja kunniansa hylänneestä Hannu Fordellista" ja erotti hänet nimismiehen virasta. Vain pakenemalla hän onnistui pelastua niiden ratsumiesten käsistä, jotka Fleming oli lähettänyt häntä vangitsemaan. V:n 1596 alussa hän taas oli Tukholmassa, missä näyttää viipyneen Flemingin kuolemaan asti. F:ista tuli jonkinlainen vakinainen, valtakunnan pääkaupungissa asuva pohjalaisten asiamies. Hänellä oli mukanaan kaikki Pohjanmaan pitäjien sinetit, joten hän saattoi virallisestikin edustaa koko Pohjanmaan rahvasta. Pinolan ryöstivät Flemingin huovit ja kartano lahjoitettiin keväällä 1599 Suomen uudelle käskynhaltijalle Stålarmille. Mutta kun Kaarle herttua lopulta pääsi voitolle, sai F. täyden korvauksen vaivoistaan ja menetyksistään.

F. oli ainoa suomalainen talonpoika, joka edusti maatamme siinä tuomioistuimessä, joka asetettiin Linköpingiin tuomitsemaan Kaarle herttuan vastustajia. Muuten hän matkusteli kaikkialla Pohjanmaan pitäjissä ja keräsi syytöksiä Pohjanmaan uutta voutia, Monikkalan herraa Hannu Hannunpoikaa vastaan, jonka näiden syytösten takia oli pakko päättää päivänsä mestauslavalla. Vähän sen jälkeen, nähtävästi v:n 1606 alkupuolella, päättyi myös F:in vaiherikas elämä.

F. on varmaankin Pohjanmaan merkillisimpiä miehiä. Siitä asiamiestoimesta, jota hän kansan puolesta hoiti, hän kyllä lienee saanut aineellistakin etua. Matkastaan Söderköpingin valtiopäiville hänen kerrotaan kantaneen jokaiselta talonpojalta 1/8 tynnyriä viljaa eli yhteensä 481 tynnyriä. Niinpä olikin hänen omaisuutensa melkoisen suuri. Kun Flemingin huovit ryöstivät Pinolan, saivat he saaliikseen paljon kalleuksia ja 14 000 talaria rahaa (lähes 80 000 vanhaa kultamarkkaa).

F:in puolisosta tiedetään, että hän oli kotoisin Porista ja että Fleming nimitti häntä "pahaksi piruksi". Avioliitosta syntyi kolme tytärtä, mutta tiettävästi ei yhtään poikaa.

Lähteitä:

Yrjö Koskinen, Nuijasota (1877)

K.G. = Kustavi Grotenfelt

Kansallinen elämäkerrasto