Jaakko Pentinpoika Ilkka
Yrjö Yrjö-Koskisella oli sellainen käsitys, että Ilmajoella oli kaksi Jaakko Ilkkaa, joista köyhempi, talonsa autioksi jättänyt mies, olisi katkeroituneena ruvennut kapinaliikkeen johtoon. Pentti Renvall osoitti kuitenkin vuonna 1935, että on olemassa vain yksi Jaakko Pentinpoika Ilkka, joka asui Ilmajoen Kokkolan kylässä.
Jaakko Ilkan isä oli Ilmajoen toiseksi suurin maanomistaja. Jaakko tuli isännäksi vuonna 1585 ja toimi kolmena seuraavana vuonna Ilmajoen nimismiehenä.
Hän kustansi ratsuvarustuksen ja ryhtyi itse ratsumieheksi, mistä hyvästä hän, samoin kuin nimismiehenvirastakin, sai talonsa verovapaaksi. Syksyllä 1592 kirjoitettiin Turussa todistus, että Jaakko Ilkka oli ollut mukana kahdella sotaretkellä ja oli nyt juuri kolmannella pitäen yhtä hevosta talon puolesta ja toista linnaleiriä vastaan. Ilkka oli myös merkittävä maakauppias.
Vuonna 1595 mielialat Pohjanmaalla olivat jo aika kiihkeät. Koko Pohjanmaan lääni jätti voiveron maksamatta. Syyskuussa 1595, Söderköpingin valtiopäivien edellä, kirjattiin herttuan kansliassa 40 Suomesta tullutta valitusasiaa. Valitusasioissa auttoi Hannu Fordell, joka oleskeli Ruotsissa mukanaan koko maakunnan sinetti.
Syksyllä pian Söderköpingin valtiopäivien jälkeen Jaakko Ilkka otti yhteyttä Hannu Fordelliin. Tavattuaan tämän Jaakko ryhtyi herttuan näennäisen valtuutuksen mukaisiin toimiin. Ruotsinkielinen Pohjanmaa seurasi häntä, ja maakunta tyhjennettiin muutamassa päivässä huoveista. Ilmeistä on, että suomenkielinen Etelä-Pohjanmaa pysytteli tästä hankkeesta pääosin erossa.
Kapina kukistettiin kuitenkin nopeasti Flemingin lähettämän vahvan sotaväen osaston voimin ja Ilkka vangittiin. Hänet vietiin Turun linnaan, mistä hän onnistui pakenemaan juuri nuijasodan puhkeamisen aikoihin loppuvuodesta 1596.
Ilkka valittiin nuijamiesten päälliköksi, ja hän johti pääjoukkoa, joka eteni kohti Pirkkalaa. 31.12.1596 Ilkan talonpojat ja Flemingin joukot seisoivat vastakkain Nokian kartanon tuntumassa. Marski päätti ennen taistelua käyttää sanan miekkaa. Hän kehotti vouti Abraham Melkiorinpojan suulla kapinallisia antautumaan. Nämä saivat palata kotiinsa, jos luovuttaisivat päällikkönsä.
Tämä hajotti nuijamiesten rivit. Jaakko Ilkka hyppäsi hevosen selkään ja lähti miestensä edellä kohti Pohjanmaata. Ilkka pääsi Ilmajoelle asti. Siellä hän joutui vouti Abraham Melkiorinpojan käsiin. Pidätyksen suorittivat mahdollisesti Ilkan paikalliset vastustajat Peltoniemen miesten johdolla. Ilkka oli joutunut vaimentamaan talonpoikien keskuudessa vallitsevan vastarinnan teloittamalla Mauno Peltoniemen kapinan alkuvaiheessa.
Vouti ei uskaltanut jättää kapinapäällikköä eikä hänen esikuntaansa henkiin. Heidät teloitettiin Kyrön kirkolla.
Abraham Melkiorinpoika oli kuitenkin toiminut liian hätäisesti. Fleming lähetti voudille kirjeen, jossa käski tätä toimittamaan vangit Turkuun. Käskyä ei enää voitu toteuttaa. Jaakko Ilkka oli kuollut, legenda jäi elämään.
Jaakko Ilkan puumerkki - Ilkan suku hylkää jousensa !
(enemmän elämäkertatietoja)
Kansallisgalleria, suuret suomalaiset, 1995
Ylikangas, Nuijasota, 1996
Luukko, Etelä-Pohjanmaan historia I, 1950
