Katolilaisuus vai luterilaisuus
1500-luvun suurimpia kysymyksiä oli uskonpuhdistus. Kustaa Vaasa havaitsi uskonpuhdistuksen tuomat hyödyt ja tuki Olaus Petriä, joka oli ollut Martti Lutherin oppilaana Saksassa. Västeråsin valtiopäivät 1527 vahvisti käytännössä sen, että suhteet paavin ja katolilaisuuden kanssa katkesivat. Heti valtiopäivien jälkeen alettiin purkaa luostarilaitosta. Suomessa ainoastaan Naantalin luostari jatkoi toimintansa vuoteen 1584 asti.
Uusi oppi ei kuitenkaan heti juurtunut pappien eikä kansan keskuuteen. Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricola osoitti sovinnollisuutta ja hienotunteisuutta katolista kirkkoa kohtaan.
Vuonna 1571 tehtiin uusi kirkkojärjestys Laurentius Petrin johdolla. Se ei kuitenkaan selvästi ottanut kantaa uuden opin puolesta.
Juhana III oli kuitenkin katolisen opin kannalla. Hän hyväksyi pyhimyskultin ja halusi palauttaa luostarilaitoksen. Vuonna 1576 hyväksyttiin uusi jumalanpalvelusjärjestys. Tämä ns. punainen liturgia (kirjan värin mukaan) palautti useimmat katolisen messun menoista. Kaarle-herttua tosin kieltäytyi käyttämästä punaista liturgiaa omassa herttuakunnassaan. Mutta esimerkiksi Kyrön kirkkoherra Jaakko Geet oli tämän liturgian innokas kannattaja.
Juhana III kääntyi katolilaisuuteen toukokuussa 1578 osittain siksi, että hänen vaimonsa Katariina Jagellonica oli innokas katolilainen. Hän vaati kuitenkin, että myös paavi hyväksyisi hänen liturgiansa. Neuvottelut eivät johtaneet tuloksiin, ja suhde paaviin katkesi vuonna 1780.
Mitään varsinaista oppositiota punaista liturgiaa vastaan ei Suomessa ollut. Monet katoliset tavat elivät omaa luonnollista elämäänsä.
Juhana III kuoli marraskuussa 1592 ja jo helmikuussa 1593 Kaarle-herttua kutsui koolle kokouksen Upsalaan saadakseen jonkinlaisen ratkaisun uskontokysymykseen. Kysymys oli vaikeutunut koska uusi kuningas Sigismund oli katolilainen. Upsalan kokous ei ollut kirkolliskokous eikä valtiopäiväkokous. Paikalla oli lähinnä papistoa mutta myös aatelin ja porvariston edustajia. Suomalaisten edustus oli pieni, ainoastaan kaksitoista pappia piispa Sorolaisen johdolla. Suomalaisten pappien joukossa oli myös Carl Sursill, Kaarlelan kirkkoherra sekä Ljungo Tuomaanpoika Kalajoelta.
Upsalan kokouksen päätökset allekirjoitettiin 20. maaliskuuta ja ne olivat täysin luterilaisen opin mukaiset. Raamattu hyväksyttiin kristillisen opin perustaksi ja lisäksi hyväksyttiin kolme vanhakirkollista uskontunnustusta ja Augsburgin uskontunnustus vuodelta 1530. Lisäksi kiellettiin väärän uskonnon harjoittaminen maassa ja Juhana III:n liturgia hylättiin. Ne jotka olivat puolustaneet sitä joutuivat sanoutumaan siitä irti julkisesti. Näihin kuului mm. Turun piispa Eerik Sorolainen.
Upsalan kokouksen päätökset lähetettiin joka puolelle valtakuntaa allekirjoitettavaksi. Suomessa asiakirjan allekirjoitti runsaat 250 pappia sekä kymmenkunta aatelin, porvariston ja talonpoikien edustajaa.
Pitkällinen taistelu uskonnon suunnasta saavutti ratkaisunsa Upsalan kokouksen myötä. Kaarle-herttuan uskonnollis-poliittinen linja oli saavuttanut ensimmäisen voittonsa. Sigismund oli kuitenkin valtion oikea kuningas ja hän oli katolilainen. Mitä kaikkea tämä voisi tuoda mukanaan, ei sillä hetkellä voitu tietää.
Ljungo Tuomaanpojan pilkkaruno
Lähde: Finlands historia 2, 1993
