ROOSIN TALO

VANHEMMAN ANDERSIN TALOT

Avioiduttuaan 1778 Maria Elisabeth Rahm ja Anders Roos asettuivat asumaan morsiamen kotitaloon, joka sijaitsi nykyisen Isokatu 13:n (Åströmin vaatetusliike) kohdalla. Anders Roos osallistui myös appensa Henrik Rahmin liiketoimintaan, ja sai sen myöhemmin kokonaan hoitoonsa. Anders Roos asui tässä talossa kuolemaansa asti, ja myöhemmin siinä asui mm. hänen tyttäriään.

Kokkola 1870
Kokkola 1870. Conrad Soveliuksen akvarelli. K.H.Renlundin museo.

Anders Roos vanhemmalla oli myös muita kiinteistöjä. Yksi niistä oli Rantakadulla, nykyisen Chydenius-puiston kaakkoisnurkassa. Talo siirtyi sittemmin pojalle, ja siihen Anders Roos nuorempi ja Sophia Maria Lindskog asettuivat asumaan avioiduttuaan 1809. Nuori aviomies alkoi kuitenkin pian rakennuttaa uutta taloa perheelleen.

KAUPUNGIN MAHTAVIN

Roosin uusi talo oli järjestyksessä kaupungin kolmas kivitalo. Joachim Donner oli rakentanut kivitalon vuoden 1805 palon jälkeen Rantakadulle nykyisen Seurahuoneen paikalle. Vuonna 1810 nousi torin laidalle sittemmin Libeckin sairaalana tunnetuksi tullut rakennus. Eri yhteyksissä on esitetty, että Anders Roos nuorempi olisi rakennuttanut tämänkin kivitalon. Rakennus kuitenkin siirtyi hänen haltuunsa ilmeisesti vasta 1820, ja todennäköisesti talon rakensi Gustaf Riska, joka oli naimisissa Andersin siskon Anna Sophian kanssa.

Roosin talo Vuonna 1813 valmistunut Roosin talo oli kaupungin mahtavin rakennus, ja sen mansardikatto kohosi selvästi ympäröivän asutuksen yläpuolelle. Rakennuksen piirustukset hankittiin ehkä Tukholmasta. Myös talon rakennuttajalla itsellään oli arkkitehdin vikaa; Pikkukirkkokadulle n. vuonna 1818 valmistunut pedagogion rehtorin asunto, nykyinen museon näyttelyhalli noudattaa perusratkaisuiltaan Anders Roos nuoremman piirustuksia.

Roosin talon arkkitehtuurissa on vaikutteita sekä kustavilaisesta uusklassismista että ruotsalaisesta kartanorokokoosta. Roosin talon alakerrassa oli seuraavat huoneet: eteinen, sali, kahdeksan kamaria, maitokamari, tarjoiluhuone, vaatehuone, ruokakomero ja keittiö. Yläkerrassa oli eteinen, sali, kahdeksan kamaria, tarjoiluhuone ja kaksi vaatehuonetta. Portaat ja eteisten lattia ovat kalkkikiveä. Rakennuksen alla on tilava holvattu kellari.

SISUSTUS

Arkisin käytössä oli talon alakerta; yläkerta oli varattu juhlakäyttöön ja vieraille. Yläkerran sisustuksesta on olemassa kuvaus vuodelta 1819, jolloin keisari Aleksanteri I vieraili talossa Suomen-matkallaan:

Sali oli aikakauden tapaan yksinkertaisesti kalustettu, ja esim. ikkunoissa ei ollut verhoja; tämä tapa oli tavallinen ainakin Pohjanmaalla. Kalustus käsitti helmenvärisiä tuoleja, muutaman pöydän, joilla oli kynttilänjalkoja, sekä klaveerin. Katossa oli suuri kristallikruunu. Seinillä ei ollut tauluja, sen sijaan symmetrisesti sijoitettuja kynttilänpitimiä. Salin vieressä ollut förmaaki eli "paras huone" oli sen sijaan kalustettu arvokkaammilla ja koristeellisemmilla huonekaluilla. Siellä oli punaruskealla sametilla verhoillut neljä taburettia (selkä- ja käsinojattomia tuoleja) ja kaksi kulmasohvaa. Ikkunoiden väliin oli sijoitettu kultareunuksinen peili, johon kuului myös kullattu, marmorinen pöytä. Tulisijana toimi pieni, elegantti valkoposliininen kamina, jonka päällä oli Flora-patsas ja takana peili.

Seuraava huone oli sänkykamari, jota hallitsi suuri kullatuin ornamentein koristeltu mahonkisänkyyn. Sänky oli sijoitettu matalalle jalustalle, ja sitä ympäröivät vihreästä silkistä valmistetut, fransuin koristellut verhot. Niitä kannatteli katonreunasta ulkoneva kehys. Sen etupuolella oli koristeena kultainen kotka, jonka kynnessä olevaan renkaaseen verhot oli pujotettu. Lisäksi huoneessa oli sinisellä sametilla verhottuja mahonkisia nojatuoleja, jälleen kultareunuksinen peili marmoripöytineen, kaksi kaakeliuunia ja kristallikruunu. Sänkykamarissa ja förmaakissa oli ikkunaverhot sekä näyttävät matot.

ULKORAKENNUKSET

Samanaikaisesti Roosin talon kanssa tontille, joka oli tuolloin kooltaan puolet nykyisestä, rakennettiin myös toinen asuinrakennus ("suolamakasiini"). Rakennus oli todennäköisesti tarkoitettu palvelusväen asunnoksi ja kaupungissa vierailevien talonpoikien majapaikaksi; ajan tavan mukaan laaja joukko talonpoikia oli velka- ja kauppasuhteessa Roosin kauppahuoneeseen. Rakennus vaurioitui pahoin vuoden 1860 tulipalossa, minkä jälkeen myös toinen kerros rakennettiin kivestä. Länsipääty on rakennettu 1864.

Roosin talon tontti vuoden 1846 palovakuutuskirjassa: 1) Päärakennus, 2) kaksikerroksinen asuinrakennus, 3)ulkorakennus, 4) tiilinen makasiini

Vuonna 1813 rakennettiin myös tarvittavat talousrakennukset. Päärakennuksen eteläpuolella (nykyisen muuntajan paikalla) oli tiilestä muurattu varastomakasiini. Tontin etelä- ja länsireunaa kiersi hirsinen talousrakennusten rivi. Siinä oli mm. kaksi aittaa, vaunuliiteri, talli, rehuvarasto, navetta, heinälato, puuvaja, kanala, pesutupa, sauna ja leivintupa.

Hieman ennen joulua vuonna 1860 kaupungissa riehui tulipalo, joka tuhosi pahoin mm. Isokadun ja Itäisen Kirkkokadun välisiä kortteleita. Roosin talo jäi palon laidalle ja vaurioitui vain osittain; puinen ulkorakennus sen sijaan paloi kokonaan ja toinen Pitkänsillankadun varrella oleva asuinrakennus suurelta osin, vaikkakin sen kivestä rakennettua alaosaa voitiin vielä hyödyntää jälleenrakennuksessa.

Tontti palovakuutuskirjassa 1862. 1) Päärakennus, 2) kaksikerroksinen asuinrakennus, 3) talousrakennus, 4) ulkorakennus, 5) makasiini. Talon N paikalle rakennettiin 1864 asuinrakennuksen nro 2 laajennus.

Ilmeisesti palon jälkeen Otto Herman Roos hankki viereisen Itäisen Kirkkokadun puolella olevan tontin. Joka tapauksessa koko nykyinen tontti oli käytössä 1861, kun uusia rakennuksia alettiin rakentaa. Karjasuojat ja muut lämmittämättömät talousrakennukset sijoitettiin nyt suoraan riviin tontin etelälaidalle. Pitkänsillan- ja Itäisen Kirkkokadun kulmaan rakennettiin erillinen hirsinen talousrakennus, jossa oli mm. renkitupa ja yhdistetty panimo-, pesu- ja leivintupa; näin noudatettiin uutta paloturvallisempaa rakennustapaa, jossa tulisijoja sisältävät rakennukset oli sijoitettu erilleen.

ROOSIEN JÄLKEEN

Anders Roos nuoremman jälkeen taloa isännöi siis Otto Herman Roos. Ilmeisesti taloudellisten vaikeuksien takia taloon otettiin vuokralaisia, esim. vuosina 1861-66 yläkerrassa toimi yläalkeiskoulu. Kauppahuoneen ajauduttua konkurssiin 1880 Otto Herman Roos muutti pois; rakennus säilyi kuitenkin ilmeisesti koko ajan suvun hallussa, ja viimeinen siinä asunut Roos oli Otto Hermanin vanhempi sisko Adolphina Mathilda (Petander). Vuonna 1896 rakennuksen osti Pohjoismaiden Yhdyspankki. Rakennuksen alakertaan tuli pankin konttori, ja rakenteisiin tehtiin eri yhteyksissä muutoksia mm. rakentamalla kaksi pankkiholvia sekä puhkaisemalla sisäänkäynti Isokadun puolelle. Yläkerta oli edelleen asuinkäytössä.

Kaupunki osti rakennuksen 1961, ja K.H.Renlundin taidemuseo avattiin yläkerrassa 1963. Alakerrassa toimi kaupungin eri virastoja aina 1980-luvulle asti. Vuosina 1985 - 87 rakennus peruskorjattiin kokonaan taidemuseon käyttöön. Yläkerrassa saatiin tässä yhteydessä esiin alkuperäisiä materiaaleja; mm. seinien uusi väritys perustuu näihin ensimmäisiin kerrostumiin. Huoneista paljastui myös koristemaalauksia, jotka on todennäköisesti maalannut kaupungissa 1810- ja 1820-lukujen taitteessa asunut ruotsalaissyntyinen maalari J.E.Lindh.