KOULUJEN, PÄIVÄKOTIEN JA VAMMAISPALVELUN AVUSTAJATOIMINTA JA SEN KEHITTÄMINEN KOKKOLASSA

Terhi Seppälä

 

KOKKOLAN KAUPUNKI

Perusturvan palvelukeskus /

Sivistystoimen palvelukeskus

Kevät 2002

 

Sisällys

Johdanto *

2 Koulunkäyntiavustajan työ *

  • 2.1 Säädökset *

    2.2 Työn sisältö ja vaativuus *

    2.3 Työsuhde *

  • 3 Koulunkäyntiavustajien koulutus *

    4 Erityistä tukea tarvitseva lapsi *

  • 4.1 Päivähoidossa *

    4.2 Koulussa *

  • 5 Avustajatoiminta Kokkolassa *

  • 5.1 Päivähoito *

    5.2 Koulu *

    5.3 Vammaispalvelu *

    5.4 Avustajatoiminnan tuloksellisuuden edellytykset *

    5.5 Kustannukset *

  • 6 Avustajatoiminnan kehittäminen *

  • 6.1 Lähtökohtana lapsen hyvinvointi ja todelliset tarpeet *

    6.2 Avustajan työn kehittäminen *

    6.3 Hallinto ja johtaminen *

  • Lähteet *

    Liitteet *

    Liite 1: Työn vaativuuden arviointilomake (12s.) *

    Liite 2: päiväkotien avustajien vastaukset kyselyyn (3s.) *

    Liite3: Koulunkäyntiavustajien vastaukset kyselyyn (15s.) *

    Liite 4: Rehtoreiden vastaukset kyselyyn (16s.) *

     

    Johdanto

    Erityisopetuksen määrän lisääntyessä on kouluissa ja päiväkodeissa kasvanut myös avustavan henkilökunnan tarve. Koulunkäyntiavustajat työskentelevät koulussa erityisopetuksen tai yleisopetuksen luokissa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa joko henkilökohtaisina avustajina tai luokkakohtaisina avustajina (Koulunkäyntiavustajien oma opas 2001, 4). Sosiaalitoimen hallinnonalalla avustajia on myös päiväkodeissa ja vammaispalvelussa. Avustajan työn tarkoituksena on tukea eri ikäisten ja kulttuuritaustaltaan erilaisten asiakkaiden parasta mahdollista toimintakykyä ja oppimista erilaisissa toimintaympäristöissä. Työ on asiakaslähtöistä päivittäisissä tilanteissa ohjaamista, avustamista ja tukemista niin, että asiakkaan itsenäistyminen ja omatoimisuus kehittyvät.

    Koulunkäyntiavustajan työhön ei ole virallisia, muodollisia kelpoisuusvaatimuksia, niinpä alalla työskentelevien joukko on melko kirjavaa. Koulunkäyntiavustajien ammattitutkinnon myötä on avustajien ammatillista arvostusta ja osaamista pyritty nostamaan.

    Selkeitä ohjeita tai malleja siitä, miten avustajatoiminta pitäisi kunnissa järjestää, ei ole. Avustajatoimintaa on kuitenkin alettu arvioida ja kehittää mm. Jyväskylässä ja Kuopiossa.

    Kokkolassa on nyt kevään 2002 aikana kartoitettu ja arvioitu päivähoidon ja koulun avustajatoimintaa. "Arviointia ei tule käsittää tarkastustoiminnaksi, vaan se on nähtävä kehittämisen välineenä" (Arviointi Kokkolassa 2000, 2). Tämän raportin tarkoituksena on tuoda näkyväksi tämän hetkinen avustajatoiminta Kokkolassa ja ehdottaa joitakin toimenpiteitä avustajatoiminnan kehittämiseksi.

     

    2 Koulunkäyntiavustajan työ

    2.1 Säädökset

    Perusopetuslain (628/1998) 31§:n mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetuksen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, opetus- ja oppilashuoltopalvelut sekä erityiset apuvälineet. Myös HOJKS:ssa (=Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) (Määräys 8/011/200, 10.1.2000) tulee olla maininta, jos avustajaa tarvitaan opetukseen osallistumisen järjestämisessä.

    Länsi-Suomen lääninhallituksen sivistystoimentarkastajan Esko Lukkarisen mukaan oppilaalle on järjestettävä avustaja, mikäli lääkärin tai psykologin lausunnossa niin todetaan. Näkemys perustuu siihen kokemukseen, joka hänelle on syntynyt valitukseen johtaneita tilanteita selviteltäessä.

     

    2.2 Työn sisältö ja vaativuus

    Koulunkäyntiavustajan työnkuva vaihtelee hyvin paljon riippuen siitä, missä toimintaympäristössä ja minkälaisten asiakkaiden kanssa hän työskentelee. Koulunkäyntiavustajat voivat työskennellä erityisluokissa, yleisopetuksen luokissa 1-9, ammatillisen koulutuksen oppilaitoksissa, päiväkodeissa, vammaispalvelussa ja koulujen aamu- ja iltapäivätoiminnassa.

    Koulunkäyntiavustajien oman oppaan (Kunta-alan ammattiliitto KTV ry 8/2001) mukaan avustajan tehtävät voidaan jakaa vaatimustason mukaan kolmeen luokkaan. Työn vaativuuden pitäisi näkyä myös palkkauksessa.

    Vaativat ammattitehtävät pitävät sisällään seuraavat työtehtävät:

    Lisäksi erityisvaatimuksina edellytetään itsenäistä työskentelyä sekä erityisosaamista aisti- tai fyysisen vamman tai autististen jne. avustamisessa tarvittavan tiedon soveltamisessa käytäntöön. Lisäksi edellytetään koulunkäyntiavustajan tai sosiaali- tai terveydenhuoltoalan tutkintoa tai pitkää työkokemusta (yli 5 v.) koulunkäyntiavustajan tehtävissä.

    Vaatimustasoltaan ammattitehtävien tasoiset työtehtävät ovat seuraavat:

    Erityisvaatimuksina edellytetään koulunkäyntiavustajan tai sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tutkintoa tai pitkää työkokemusta (yli 3 v.)

    Vaatimustasoltaan perustehtävät viittaavat seuraaviin työtehtäviin:

    Tähän ryhmään kuuluvat ilman koulutusta ja työkokemusta olevat ns. "yleisavustajat".

    Ritva-Hanna Saari ja Esa Springare ovat tehneet selvityksen koulunkäyntiavustajien työn vaativuudesta Jyväskylässä ja Kuopiossa. Projektissaan he arvioivat noin 100 koulunkäyntiavustajan tehtävien vaativuutta käyttäen pohjana kunta-alan ammattiliiton vaativuusarviointia varten suunnittelemaa työnkuvauslomaketta. (Saari & Springare 2001.) Olen nyt yhdistänyt KTV:n lomakkeeseen Saaren ja Springaren tutkimuksen tulokset niin, että arviointilomakkeessa on alleviivattu ja kursivoitu ne vaativuustasot, joihin em. tutkimuksessa on päädytty koulunkäyntiavustajien työn suhteen. Tämä lomake on tarkoitus testata käytännössä tänä keväänä (ks. liite 1).

     

    2.3 Työsuhde

    Perinteisesti avustajat ovat sellainen ammattiryhmä, jonka työsuhteet ovat määräaikaisia niin, että koulujen loma-ajat, ainakin kesät, ovat katkaisseet työsuhteen. Uuden työsopimuslain (1.6.2001) perusteella koulunkäyntiavustajien työsopimukset olisi tehtävä toistaiseksi voimassa oleviksi. Näin ollen koulunkäyntiavustajille ei voitaisi tehdä määräaikaista työsopimusta sillä perusteella, että kunnalla ei ole tarjota heille töitä koulujen kesäloma-aikoina. Käytännössä asia on kuitenkin kiistanalainen monessa kunnassa.

    Koulunkäyntiavustajien ympärivuotinen kokoaikainen työsuhde on mahdollista esimerkiksi tehtäväkuvaa laajentamalla. Koulunkäyntiavustajan tulee olla valmis tekemään hänen koulutukseensa ja työkokemukseensa sopivaa työtä sinä aikana jona hänelle ei kyetä osoittamaan avustajan tehtäviä. (Koulunkäyntiavustajien työryhmän loppuraportti 1999, 5, 18.) Jyväskylässä avustajille järjestetään kesäaikana täydennyskoulutusta ja he tekevät kouluilla sellaisia tehtäviä, joita ei lukuvuoden aikana ole ennätetty tehdä esimerkiksi varastojen siivous, materiaalin valmistus ja tulevan toiminnan suunnittelu (Vilen 2002).

    Osa-aikainen ja määräaikainen koulunkäyntiavustajan työsuhde vaikuttaa seuraavasti:

    Eräissä kunnissa esimerkiksi Jyväskylässä ja Kuopiossa on koulunkäyntiavustajien asemaa ryhdytty parantamaan. Jyväskylässä muutettiin 1.3.1999 koulunkäyntiavustajien työsuhteet toistaiseksi voimassa oleviksi täysiaikaisiksi työsuhteiksi; lisäksi budjettiin varattiin määräraha joka mahdollisti vuosittain (2000,2001,2002) 10 uuden koulunkäyntiavustajan täysiaikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen. (Koulunkäyntiavustajien työryhmän loppuraportti 1999, 30; Vilen 2002.) Näissä kunnissa on arvioitu myös koulunkäyntiavustajien työn sisällön vaativuutta yhteistyössä KTV ry:n kanssa (Saari & Springare 2001).

    Koulunkäyntiavustajien määrä on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Esimerkiksi Helsingissä oli tänä keväänä 182 koulunkäyntiavustajan tointa ja lukuvuonna 2002-03 täytetään 50 uutta koulunkäyntiavustajan tointa. (Rintala 2002c.)

    Opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala totesi peruskoulupäivillä Helsingissä 22.4.2002, että "syrjäytymisvaaran torjuminen on peruskoulun tähdellisiä tehtäviä lähivuosina. Koulu ei selviä pelkästään opettajien ammattitaidon varassa, vaan tarvitsee monen ammatin osaajia, kuten koulukuraattoreita, luokka-avustajia, koulupsykologeja ja kouluterveydenhoitoon perehtyneitä asiantuntijoita."

     

    3 Koulunkäyntiavustajien koulutus

    Koulunkäyntiavustajien ammattitutkinto on ollut vuodesta 1995 yksi työelämän tutkinnoista. Näyttötutkintoihin valmentavaa 40 ov:n laajuista koulutusta järjestää yli 50 oppilaitosta.

    Kokkolaa lähinnä oleva oppilaitos, jossa voi opiskella koulunkäyntiavustajaksi, on Kälviällä: Keski-Pohjanmaan Koulutuskuntayhtymä järjestää koulunkäyntiavustajan näyttötutkintoon valmentavaa 40 ov:n koulutusta Keski-Pohjanmaan Opistossa. Koulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena tällä hetkellä siten, että se on mahdollista suorittaa koulunkäyntiavustajan työn ohessa, sillä lähijaksot järjestetään viitenä päivänä kuukaudessa. Keski-Pohjanmaan Opisto voi joustavasti yhdessä työelämän kanssa räätälöidä kohdejoukolle sopivan koulutuksen. Näyttötutkintoihin valmentavaa koulutusta järjestetään myös esimerkiksi Kalajoen Kristillisellä Opistolla. Koulunkäyntiavustajaksi voi valmistua myös oppisopimuskoulutuksen kautta. Tietenkin myös lähihoitajat (120 ov:n laajuinen sosiaali- ja terveysalan perustutkinto) ovat päteviä koulunkäyntiavustajia.

     

    4 Erityistä tukea tarvitseva lapsi

     

    4.1 Päivähoidossa

    Erityispäivähoidon lapsista puhuttaessa on useimmilla Liisa Heinämäen (2002) mukaan mielikuva vaikeavammaisesta lapsesta, joka käyttää monia apuvälineitä ja jota täytyy fyysisesti auttaa paljon. Heidän osuutensa erityispäivähoidossa on kuitenkin pieni. Vuonna 1997 tavallisissa lapsiryhmissä olevien erityistä tukea tarvitsevien lasten tuen peruste muodostui Pihlajan (1998) mukaan seuraavasti (ks. Heinämäki 2002):

     

    Tuen tarpeen peruste Osuus
    Puheen ja kielen ongelmat 29%
    Sosio-emotionaaliset ongelmat 14,5%
    Viivästynyt kehitys 13%
    Krooninen sairaus 13%
    Kehitysvamma 6%
    Tarkkaavaisuuden häiriöt 5%
    Koululykkäys 5%
    Liikuntavamma 2,5%
    Autismi 2%
    Kuulovamma 1%
    Näkövamma 1%
    Monivammaisuus 1%
    Muut syyt: aivotoiminnan häiriö, seurantalapset, sosiaalinen riski Yht. 7%

    Heinämäen (2002) mukaan viime vuosina ovat erityisesti lisääntyneet kielellisen kehityksen häiriöt ja sosiaalis-emotionaaliset ongelmat. Muu syy-osalta ovat lisääntyneet perheongelmien vuoksi lastensuojelullisen tuen tarpeessa olevat lapset, joiden nimeäminen erityislapsiksi ei kuitenkaan ole itsestään selvää.

    Erityistä tukea tarvitsevien määrä lisääntyy päivähoidossa samoin kuin opetustoimessa koko ajan. Esim. Helsingissä erityistä tukea tarvitsevia lapsia on reilut 1400, eli vajaa 7 % kaikista päivähoidossa olevista lapsista. (Rintala 2002d.)

     

    4.2 Koulussa

    Koulussa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat, jotka ovat tilapäisesti jääneet jälkeen opinnoissaan tai joiden kehityksen, kasvun ja oppimisen edellytykset ovat heikentyneet vamman, sairauden tai toimintavajavuuden vuoksi. Erityisen tuen piiriin kuuluvat myös oppilaat, jotka tarvitsevat psyykkistä tai sosiaalista tukea kasvulleen. Lisäksi erityisen tuen piiriin kuuluvat oppilaat, joilla on opetuksen ja oppilashuollon asiantuntijoiden sekä huoltajan mukaan kehityksessään oppimiseen liittyviä riskitekijöitä. (ks. esim. Rintala 2002c.)

    Yleisenä periaatteena on, että perusopetus tulee järjestää oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Erityisopetusta annetaan yleisopetuksen ohessa osa-aikaisesti, pienryhmissä, erityisluokissa, erityiskouluissa tai muussa soveltuvassa paikassa esimerkiksi oppilaan kotona. Erityisopetus järjestetään siis osa-aikaisena erityisopetuksena tai siten, että oppilas siirretään erityisopetukseen, joka järjestetään joko muuhun opetukseen integroituna tai luokkamuotoisena erityisopetuksena. Käytännössä erityisopetus järjestetään usein niin, että oppilaat, joilla on samankaltainen tuen tarve, sijoitetaan samaan opetusryhmään. (Rintala 2002a.)

    Erityisopetuksen oppilaina on

    Lisäksi erityisopetusta annetaan sairaalaopetuksessa oleville oppilaille tai muuten sairauden vuoksi erityisopetusta tarvitseville oppilaille. (Rintala 2002a.)

    Tilastotietojen mukaan erityisopetusta sai lukuvuonna 1998-99 17,6 % peruskoululaisista. Yleisimmin erityisopetusta annettiin luku-, kirjoitus- tai puhehäiriöiden vuoksi. Tilastokeskuksen mukaan 9-vuotisen erityisopetuksen oppilasmäärä oli vuonna 1998 14 537 ja vuonna 2001 jo 22 012 eli kasvua tapahtui neljässä vuodessa 51,4%. Samalla aikavälillä lisääntyi peruskoulun 11-vuotisen opetuksen vaikeimmin kehitysvammaiset oppilaat 25,3% ja peruskoulun 11-vuotisen opetuksen muut vammaisoppilaat 22,6%. Erityisopetuksen tarve on siis lisääntynyt selvästi ja esimerkiksi Helsingissä perustettiin vuosina 1997 – 2000 50 uutta erityisluokkaa. (Rintala 2002b.)

    Integrointi yleisopetuksen ryhmiin on lisääntynyt jonkin verran inkluusio-ajattelun myötä. Inkluusiolla tarkoitetaan sitä, että kaikilla lapsilla on oikeus käydä lähikouluaan fyysiseen, älylliseen, emotionaaliseen, sosiaaliseen, kielelliseen tai muuhun seikkaan katsomatta; inkluusiossa ei erotella oppilasryhmiä, vaan kaikki oppilaat ovat samanarvoisia ja yksilöitä (Murto 2001,41). Pisimmällä integraatio on Vantaalla, jossa jo yli 600 erityisoppilasta käy koulua yleisopetuksessa (Rintala 2002b). Erityisoppilaiden määrän lisääntyessä pyritään Integraatio- ja inkluusiokehityksellä löytämään uusia erityisopetusratkaisuja ja estämään yhä useamman oppilaan leimaaminen erityisoppilaaksi (Naukkarinen & Ladonlahti 2001, 121). Erityisopettajien ammattijärjestön mukaan integraation tai inkluusion toteuttaminen edellyttää mm. pätevien ja pysyvien avustajien saamista kouluille (Moberg 2001, 92).

     

    5 Avustajatoiminta Kokkolassa

    5.1 Päivähoito

    Päiväkodeissa avustajia työskenteli keväällä 2002 yhteensä 24, joista 11 oli vakinaisessa työsuhteessa, 12 määräaikaisena ja 1 työllistetty. Avustettavia lapsia on erityispäivähoidossa yhteensä 36, joista 5 on integroidussa erityisryhmässä. (Pirjo Harjupatanan tiedonanto.) Avustajan peruspalkka on 1.3.2002 alkaen 1224,65 euroa.

    Perusturvaosastolla päiväkotien avustajien asioita hoitavat kiertävät erityislastentarhanopettajat (KELTOt) Pirjo Harjupatana ja Solveig Forslund-Nordlund. Molemmilla KELTOilla on oma avustajaryhmänsä, joka kokoontuu yleensä kaupungintalolle avustajapalaveriin noin kerran kuukaudessa. Avustajilla on myös mahdollisuus saada työnohjausta perheneuvolassa. Näitä yhteisiä tapaamisia avustajat pitävät erittäin tärkeänä työnsä tukena.

    Tekemäni kyselyn ja keskustelujen (ks. liite 2) perusteella päiväkotien avustajat toivoisivat työhönsä seuraavanlaisia muutoksia:

    Useimmat päiväkodeissa työskentelevät avustajat eivät haluaisi siirtyä avustajiksi kouluun. Merkittävimpänä esteenä tuntuu olevan pelko palkan huononemisesta koulupuolella työn osa-aikaisuuden vuoksi. Päiväkotien avustajien palkka on myös yhden palkkaluokan parempi kuin koulujen avustajilla. Avustajat haluaisivat mieluiten jatkaa työtään "omassa" tutussa päiväkodissaan. He pitävät myös koulunkäynti-avustajien työtä vaativampana kuin päiväkodin avustajan työtä ja siirto koulupuolelle edellyttäisi heidän mielestään täydennyskoulutusta.

     

    5.2 Koulu

    Kokkolan kouluilla toimi lukuvuonna 2001 - 02 50 koulunkäyntiavustajaa, joista 34 oli palkattu kaupungin budjettivaroin ja 16 työllisyysvaroin. Työvoimatoimiston tuki loppui seitsemältä avustajalta helmikuussa, mutta heidän työsuhteita jatkettiin kaupungin varoin 1.6. saakka. Neljän koulunkäyntiavustajan työsuhde on voimassa toistaiseksi, muut ovat määräaikaisia. Lisäksi viiden päiväkodissa työskentelevien avustajien palkoista puolet maksetaan koulutoimen tililtä, koska avustettavat lapset kuuluvat 11-vuotisen oppioikeuden piiriin. Koulunkäyntiavustajan peruspalkka on 1.3.2002 noin 1191 e , jota osa-aikainen työsuhde vähentää huomattavasti.

    Koulunkäyntiavustajille tehtiin helmikuussa 2002 kyselytutkimus, jonka avulla kartoitettiin heidän näkemyksiään ja mielipiteitään koulunkäyntiavustajien työn kehittämisen pohjaksi Kokkolassa (ks. vastaukset liitteessä 3). Myös koulujen rehtoreille lähetettiin sähköpostitse kyselylomake koulunkäyntiavustajatoiminnasta (ks. vastaukset liitteessä 4).

    Kyselyjen tulosten mukaan koulunkäyntiavustajat ovat erittäin motivoituneita tekemään työtään, viihtyvät hyvin työssään ja haluaisivat edelleen jatkaa samassa työssä. Melkein kaikilla avustajilla on jonkin alan ammatillinen koulutus ja kasvatusalan koulutusta ainakin 50%:lla. Useimmat olisivat myös halukkaita opiskelemaan koulunkäyntiavustajiksi. Avustajien työaika vaihteli 10 vkh:sta 38,25 vkh:iin; keskiarvon ollessa 28,75 vkh. Monet avustajat kaipaisivatkin toimeentulonsa parantamisekseen enemmän työtunteja. Vakituiset avustajat lomautetaan aina kesäksi ja määräaikaiset työsopimukset solmitaan 1.6. saakka. Monet koulunkäynti-avustajat ovat toimineet alallaan jo vuosia: kuusi avustajaa oli toiminut työssään yli 10 vuotta ja 15 avustajaa yli 5 vuotta.

     

    Koulunkäyntiavustajatoiminnan suurimmiksi pulmiksi koulunkäyntiavustajat ja rehtorit näkivät seuraavat asiat:

    Erityisen hankalaksi koulun henkilökunta on kokenut sen, että avustajia on ollut vaikea saada. Myös avustajien epätasainen jakautuminen kouluille on nähty ongelmana. Näyttää siltä, ettei avustajatoiminnan johtamiseen ole kouluviraston puolella kiinnitetty tarpeeksi huomiota, mikä näkyy mm. avustajatoiminnan koordinoimattomuutena sekä avustajien kokemuksena, ettei heidän työtään arvosteta.

    Koulunkäyntiavustajatoiminnan keskeisimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat kyselyjen mukaan seuraavat teemat:

     

    5.3 Vammaispalvelu

    Kokkolan kaupungin Perusturvan internetsivuilla vammaispalveluista todetaan seuraavaa: "Vammaispalvelut perustuvat Lakiin vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista N:o 380 3.4.1987 sekä Asetukseen vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista N:o 759 18.9.1987. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä." Vammainen henkilö voi tarvita toisen ihmisen apua kotona jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa tai kodin ulkopuolelle asioiden hoitamisessa, opiskelussa, työssä, harrastuksissa jne. Hän voi tällöin anoa vammaispalvelun kautta itselleen henkilökohtaisen avustajan ja saada palkkauksesta aiheutuviin kohtuullisiin kustannuksiin avustusta vammaispalveluna. Vammaisen henkilön jokapäiväisessä selviytymisessä kotona häntä voi avustaa kotipalvelun henkilöstö, omaishoidon tuella palkattu hoitaja tai henkilökohtainen avustaja. Palveluasuminen kotona myönnetään ensisijaisesti vaikeavammaisten kotipalvelutoiminnan puitteissa ja toissijaisesti oman avustajan turvin jonka työnantajana hakija toimii. Vaikeavammaisten kotipalvelun henkilökunta kostuu vakituisesta henkilökunnasta sekä työllistetyistä henkilöistä.

    Kouluikäisten lasten kohdalla noin kymmenen koulunkäyntiavustajaa osallistuu kehitysvammaisten koululaisten aamu- ja iltahoidon järjestämiseen pääsääntöisesti kerhomuotoisena toimintana harjaantumiskouluilla. Tällöin heidän palkka maksetaan vammaispalvelun puolelta.

    Vammaispalvelu kaipaa selkeämpää järjestelmää koko avustajatoimintaan. Hankaluuksia on koitunut mm. siitä, mikä osa avustajatoiminnasta kuuluu vammaispalveluun ja mikä lastensuojelun perhetyöhön. Kouluikäisten muiden vammaisten kuin kehitysvammaisten aamu- ja iltapäivähoitoa ei ole mitenkään järjestetty. Työntekijät toivovat linjapäätöstä siitä, miten fyysisesti ja psyykkisesti sairaiden lasten iltapäivähoito Kokkolassa järjestetään; nyt siitä ei ota mikään taho vastuuta, sillä eri järjestöjen vetämät koulujen iltapäiväkerhot on ensisijaisesti 1-2 luokkalaisille. Vammaiset koululaiset tarvitsevat tämänkin jälkeen turvallista aamu- ja iltapäivähoitoa, mitä käytännössä ei ole voitu kaupungin puolesta tarjota.

    Suomenkielisten kehitysvammaisten Keva- palvelukeskus vastaa kehitysvammaisten koululaisten iltapäivähoidosta, jota kuitenkin tulisi laadullisesti vielä kehittää. Kerhotoimintaa järjestetään koulujen tiloissa. Nämä kerhoryhmät ovat kuitenkin vuosi vuodelta kasvaneet eikä ryhmiin voida ottaa muita vammaisryhmiä. Keva- palvelukeskus järjestää myös kesähoitoa kehitysvammaisille koululaisille kesä- ja elokuussa. Ruotsinkielisten kehitysvammaisten kohdalla ei ole samanlaista järjestelmää.

    Vammaispalvelun puolella ongelmaksi on myös koettu henkilökohtaisten avustajien uupuminen työssään; jotkut avustettavat ovat todella fyysisesti ja psyykkisesti niin raskaita hoidettavia esimerkiksi aggressiivisuuden ja levottomuuden vuoksi, että avustaja helposti väsyy eikä jaksa työskennellä kovin pitkään saman avustettavan kanssa. Avustajan työ on hyvin vastuullista ja välillä yksinäistä. Uupumisen ehkäisemiseksi tarvitaan mm. säännöllistä työnohjausta sekä mahdollisuutta vuorotella muutaman avustajan kanssa näiden "haastavien" asiakkaiden hoitamisessa.

    Vammaispalvelu kaipaa enemmän selkeää yhteistyötä kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka hoitavat vammaisten lasten ja erityisesti koululaisten asioita. Yhteistyötä kaivataan vammaispalvelun, kotipalvelun, perhetyön, päiväkodin, koulun ja oppilashuollon välille. On ollut tilanteita, jossa mikään taho ei ole katsonut kokonaisuutta asiakkaan näkökulmasta eikä asiakas ole saanut tarvitsemaansa apua tai hoitoa.

     

    5.4 Avustajatoiminnan tuloksellisuuden edellytykset

    Kokonaisuudessaan avustajatoiminta vaikuttaa sekä perusturvaosaston että kouluviraston tuloksellisuuteen. Arvioitaessa tuloksellisuutta on otettava huomioon toiminnan tehokkuus, vaikuttavuus ja taloudellisuus (vrt. Arviointi Kokkolassa 2000). Avustajatoimintaan sovellettuna em. kohtiin liittyy mm. seuraavia asioita:

    1. Tehokkuus = "asiat tehdään oikein"

    2. Vaikuttavuus ="tehdään oikeita asioita"

     

    3. Taloudellisuus = taloudellisten resurssien käyttö perusteltavuusnäkökulmasta

    Palvelutuotannossa tuloksellisuutta ovat ennen muuta vaikutukset, jotka työllä saavutetaan. Vaikuttavuus voi olla välitöntä vaikutusta asiakkaan tilanteeseen. "Tuloksellisuuden tärkeä ellei tärkein osa on sisäinen toimintakyky. Se sisältää niin työkyvyn, tiedot ja taidot, yhteistyön laadun, organisaation rakenteet, johtamistavat, työolot kuin työntekijöiden vaikuttimetkin. Pääosa kuntien tehtävistä on hyvinvointivaltion tehtäviä, joissa tärkein tuotannontekijä on henkilöstö. Henkilöstön pätevyys ja osaamisen täysimääräinen käyttö ovat siten avainaluetta sisäistä toimintakykyä ja kokonaistuloksellisuutta kehitettäessä." (Väänänen 1996, 11.)

     

    5.5 Kustannukset

    Päivähoidon avustajien (24 avustajaa) palkat sotuineen olivat tammikuussa yhteensä noin 37 387 euroa, joka vuodessa tekisi noin 448 650 e, mutta koska 12 määräaikaisen avustajan työsuhde katkeaa aina kesäksi, vähentää se arvioni mukaan summaa noin 37 000 euroa. Karkeasti arvioiden päivähoidon avustajien kustannukset ovat siis noin 411 000 euroa vuodessa (noin 2 443 000 mk).

    Koulunkäyntiavustajatoimintaan käytettiin kouluviraston selvityksen mukaan vuonna 2001 noin 3,2 miljoonaa markkaa eli noin 538 201 euroa vuodessa.

    Vammaispalvelussa lasten ja aikuisten avustajatoimintaan on budjetoitu noin 82 491 euroa eli noin 490 000 markkaa vuodessa. Tähän summaan ei ole laskettu aikuisten itselleen palkkaamien avustajien kustannuksia, jotka korvataan heille vammaispalveluna.

    Päiväkotien, koulujen ja vammaispalvelun avustajatoimintaan käytetään tällä hetkellä Kokkolassa yhteensä noin 1 031 692 euroa vuodessa (noin 6 138 000 mk).

    6 Avustajatoiminnan kehittäminen

    6.1 Lähtökohtana lapsen hyvinvointi ja todelliset tarpeet

    Hallituksen lapsipoliittisen selonteon (11.4.2002) mukaan enemmistö suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin. "Lasten hyvinvointi ja pahoinvointi kytkeytyvät ympäröivään yhteiskuntaan, elinoloihin, perheoloihin ja kouluyhteisöön." Lasten pahoinvointi on kuitenkin yleistynyt ja muuttunut aikaisempaa vaikeammaksi. Selonteon mukaan "syrjäytymisen ehkäisemiseksi on puututtava huonosti voivien lasten ja nuorten tilanteeseen, jonka vuoksi palvelujen turvaaminen ja kehittäminen on ensisijaista. Keskeisenä on riittävän varhainen puuttuminen lapsen ja nuoren kasvussa sekä perheen hyvinvoinnissa ilmeneviin ongelmiin." "Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa oleellista on lapsesta ja nuoresta välittäminen sekä arkielämän perusedellytyksistä huolehtiminen. Lapsen tai nuoren elämäntilanteen vaikeutuessa ja erilaisten riskitekijöiden lisääntyessä syrjäytymisen uhka kasvaa. Lapsen kehityshäiriöiden tunnistamiseen on kiinnitettävä huomiota ja hyvinvointia uhkaaviin tekijöihin on puututtava välittömästi. " (Valtioneuvoston selonteko… 2002, 26-27.)

    Avustajan saamisen lähtökohtana tulee olla lapsen todelliset tarpeet ja hyvinvoinnin tukeminen. Erityistä tukea ja huomiota tarvitsevien lasten kehityksen ja kasvun tukeminen tulee varhaisen puuttumisen periaatteen mukaisesti aloittaa jo ennen kouluikää mm. turvaamalla riittävät avustajapalvelut päivähoidossa ja myöhemmin koulussa.

    Ehdotus:

    Selvennetään avustajan saamisen perusteet

    Avustajan saamisen perusteet tarkistetaan ja ilmoitetaan selkeästi kouluille, päiväkodeille, oppilashuoltotiimille ja tärkeimmille yhteistyötahoille kuten perheneuvolalle ja keskussairaalalle.

     

    6.2 Avustajan työn kehittäminen

    Avustajatoiminnan kasvaessa on myös odotukset ja vaatimukset työn laadukkaasta suorittamisesta lisääntyneet. Avustajien tiedollista ja taidollista tasoa tulee kohottaa tilanteessa, jossa työ vaatii tekijältään yhä enemmän. Pysyvä, pätevä henkilöstö takaa toiminnan hyvän laadun. Määräaikaisten työntekijöiden kohdalla epätietoisuus siitä, jatkuuko työ syksyllä on henkisesti rasittavaa ja aiheuttaa mm. motivoitumisongelmia.

     

    Ehdotukset:

    Työsuhteiden vakinaistaminen

  • Erityisesti koulujen avustajien pitkäaikaisia (esim. ainakin yli viisi vuotta) määräaikaisia työsuhteita tulee vakinaistaa. Koulutoimenjohtaja on kyllä ilmoittanutkin, että työsuhteita vakinaistetaan touko-kesäkuussa. Myös mahdollisten määräaikaisten työsuhteiden jatkaminen syksyllä olisi hyvä sopia jo ennen kesälomia (1.6. mennessä, ainakin "epävirallisesti", jos virallisia sopimuksia ei vielä silloin voida tehdä.)
  • Koulunkäyntiavustajien toimenkuvan laajentaminen

  • Ihminen saattaa joutua turvautumaan avustajan apuun silloin tällöin koko elämänkaarensa aikana selviytyäkseen toimintaympäristössään. Avustajan tulisikin olla valmis työssään avustamaan eri ikäisiä asiakkaita. Rahan ja henkilöstön niukkuuden myötä ollaan tilanteessa, jossa palvelut voidaan turvata vain työtä, työyhteisön toimivuutta ja yhteistyötä kehittämällä (Väänänen 1996, 3). Koulutoimen ja perusturvatoimen alaisuudessa on erilaisia tehtäväkuvia, joiden toteuttamiseen voidaan käyttää avustajien käyttämättömiä voimavaroja. Näitä ovat esimerkiksi
  • Varhaiskasvatustyöryhmän muistion (1999) mukaan varhaiskasvatuspalveluja kehitettäessä keskeisenä on myös pienten koululaisten turvallisen iltapäivän järjestäminen. "Opetusministeriön kerhotyöryhmä (1998) esitti visionsa koulusta avoimena toimintakeskuksena, jossa lapset ja nuoret viihtyvät ja voivat koulutyön ohella kehittää itseään omien harrastustensa ja taipumustensa mukaisesti. Työryhmä esittää sivistyspoliittiseksi tavoitteeksi, että jokaisella peruskoululaisella olisi mahdollisuus koulutyön jälkeen osallistua ohjattuun ja riittävän monipuoliseen kerhotoimintaan koulupäivinä." Kunnalla tulisi olla päävastuu toiminnan koordinoinnista. "Kuntien tulisi koululaisten iltapäivätoiminnan järjestämiseksi yhdistää luovasti eri toimijoiden voimavarat, jotta jokaisella koululaisella olisi mahdollisuus osallistua monipuoliseen kerhotoimintaan. Koululaisten iltapäivätoiminnan järjestäminen on yksi keino ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä." Ruotsissa kunnat ovat velvollisia järjestämään iltapäivätoimintaa koululaisille aina 12-vuotiaaksi asti. (Varhaiskasvatustyöryhmän muistio 1999, 51.)

    Tietoon painottuvan koulun on tarjottava lapsille ja nuorille myös toisenlaisia onnistumisen elämyksiä. Terveen kasvun kannalta on jokaisella oltava mahdollisuus harrastuksiin, joita voisi keskittää muuten yksinäisiin iltapäiviin. (Valtioneuvoston selonteko…2002, 13.) Tällöin koululaisten ei tarvitsisi välttämättä illalla lähteä harrastuksiin, vaan perheillä olisi aikaa olla myös yhdessä.

    Opetusministeriö onkin asettanut työryhmän selvittämään koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan laajuutta, vertailemaan erilaisia toimintamalleja ja valmistelemaan ehdotusta valtioneuvoston periaatepäätökseksi aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämiseksi (valtioneuvoston selonteko…2002, 14).

    Iltapäivätoiminnan järjestämiseen on saatavissa erilaisia avustuksia yhteiskunnalta ja järjestöiltä mm. raha-automaattiyhdistyksen tuotosta 1,7 milj. euroa varattiin tänä vuonna iltapäivätoiminnan järjestämiseen (Valtioneuvoston selonteko…2002, 40).

    Myös Kokkolan "Lasten ja nuorten hyvinvoinnin toimenpideohjelmassa" (2001, 8) halutaan varmistaa yhteinen vanhemmuus ja aikuisten huolenpito lapsista korostamalla koulun vastuuta oppilaidensa iltapäivästä ainakin alle kymmenenvuotiaiden osalta.

    Kokkola voisi "lasten ja nuorten kaupunkina" toimia mallikuntana siitä, kuinka hyvin koululaisten iltapäivätoiminta voidaan järjestää ja ryhtyä välittömästi toteuttamaan opetusministeriön kerhotyöryhmän visiota sekä Lasten ja nuorten hyvinvoinnin toimenpideohjelman ehdotuksia.

  • Koulujen loma-aikoina monet koululaiset ovat melkeinpä heitteillä vanhempien ollessa töissä. "Kilpailu työpaikoista ja tehokkuusvaatimusten kasvu on johtanut myös vanhempien kohdalla joustoihin työelämän vaatimusten mukaan perheen jäädessä toissijaiseksi. Lapsille työelämän vaatimusten kasvu on merkinnyt kilpailua vanhempien ajankäytöstä. Vanhempien ja lasten yhteinen aika on entisestään lyhentynyt, vaikka ihmisten vapaa-aika yleisesti mitattuna on jatkuvasti kasvanut." (Valtioneuvoston selonteko…2002, 34.)

    On paljon perheitä, joilla ei ole sukulaisuus- tai ystävyysverkostoa lastenhoidon tukena, vaan he tarvitsevat yhteiskunnan tai järjestöjen apua lastensa vapaa-ajan turvalliseen järjestämiseen. Erilaiset päiväleirit kesällä vaikkapa klo 9.00 – 15.00 välillä olisivat tarpeellisia eikä veisi vanhempien ja lasten yhteistä aikaa. Erilaisiin teemoihin keskittyviä päiväleirejä voisi järjestää koulujen tiloissa.

  • Sosiaalihuoltolain (1134/2001) 27 b §:n mukaan "omaishoidon tuesta kunnan kanssa sopimuksen tehneellä henkilöllä on oikeus pitää vapaata vähintään kaksi vuorokautta sellaista kalenterikuukautta kohti, jonka aikana hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Sidonnaisuus katsotaan ympärivuorokautiseksi siitä huolimatta, että hoidettava viettää säännöllisesti vähäisen osan vuorokaudesta käyttäen kotinsa ulkopuolella järjestettyjä sosiaali- tai terveyspalveluja taikka saaden kuntoutusta tai opetusta. Lakisääteisen vapaan pitäminen ei vähennä hoitopalkkion määrää. Kunnan on huolehdittava hoidettavan hoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä hoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi."

    Kokkolassa on tuen piirissä olevia omaishoitajia tällä hetkellä noin 160. Omaishoitajan loman ajaksi kunta järjestää hoidettavalle intervallipaikan. Kokkolassa intervallihoitoa tarjotaan Honkaharjun ja Ventuksen vanhainkodeissa ja Vaiho-osastolla, Tervakartanon ja Pettesborgin palvelutaloissa, Kokkolan hoitokodilla tai Lumikonkodilla (kehitysvammaiset). Kyselyn mukaan noin puolet omaishoitajista haluaa järjestää lomansa itse.

    Avustajat voisivat koulujen loma-aikoina toimia omaishoitajien lomittajina niissä tapauksissa, joissa asiakas ei halua siirtyä laitoshoitoon, vaan haluaisi tulla hoidetuksi kotona.

  • VAIHO-osasto on Honkaharjun vanhainkodin alaisuudessa toimiva 14 paikan yksikkö, joka sijaitsee Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen yhteydessä. Yksikkö toimii opiskelijoiden työssäoppimisen malliyksikkönä ja eräänlaisena koelaboratoriona, jossa kokeillaan uusia käytäntöjä. Oppilaitoksen lukuvuoden aikana opiskelijoita on osastolla riittävästi, mutta kesäisin on työntekijäpulaa opiskelijoiden ollessa lomilla. Ne koulunkäyntiavustajat, joilla on lähihoitajan tai vanhustyöntekijän pätevyys, voisivat työskennellä kesäisin osastolla helpottamassa vakinaisten työntekijöiden työtaakkaa. Mikäli tarvetta ilmenee, voidaan koulunkäyntiavustajien täydennyskoulutuksella kouluttaa heistä lisää työntekijöitä Vaihon kesäajan toiminnan tarpeisiin.
  • Työn vaativuuden arviointi ja palkkauksen tarkistaminen

  • Työn vaativuuden arvioimiseksi otetaan käyttöön työnkuvauslomake (ks. liite2).

    Päiväkotien ja koulujen avustajien tasavertaisen kohtelun vuoksi koulujen avustajien palkat pitäisi nostaa ainakin samalle tasolle päiväkotien avustajien kanssa. Tällä hetkellä koulujen avustajilla on yhden palkkaluokan huonompi palkka kuin päiväkotien avustajilla, lisäksi koulupuolen työn osa-aikaisuus suurentaa entisestään palkkaeroa. Myös koulunkäyntiavustajien työtehtävissä on eroja, jolloin työn vaativuus esim. mukautetussa ja harjaantumisopetuksessa pitäisi näkyä palkkauksessa. Tällä hetkellä kaikki koulunkäyntiavustajat saavat samantasoisen peruspalkan (1191,67 e; päiväkotien avustajat 1224,65 e).

  • Kokeneille koulunkäyntiavustajille mahdollisuus osallistua pätevöitymis-koulutukseen

  • Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan Opisto järjestää koulunkäyntiavustajien 40 ov:n laajuista näyttötutkintoihin valmentavaa koulutusta monimuotoisesti, jolloin se on mahdollista suorittaa työn ohessa. Jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jossa otetaan huomioon työkokemus ja aikaisemmat opinnot. Etäjaksojen/työssäoppimisjaksojen tukena käytetään verkko-opiskelua. Toisena vaihtoehtona on mahdollisuus kouluttautua koulunkäyntiavustajaksi oppisopimuksella; kaupunki voisi päättää, montako oppisopimustyöpaikkaa se vuosittain täyttää. Oppisopimukseen liittyvät lähijaksot on mahdollista toteuttaa Keski-Pohjanmaan Opistolla. Asiasta on jo alustavasti sovittu Oppisopimustoimiston koulutustarkastaja Pentti Paanasen kanssa.
  • Täydennyskoulutusta lisätään

  • Kokkolanseudun oppilaitokset (esim. Chydenius-instituutti ja Keski-Pohjanmaan Opisto) järjestävät kasvatukseen ja erityisopetukseen liittyvää monipuolista koulutusta ja kursseja. Koulunkäyntiavustajilla tulee olla mahdollisuus osallistua näihin koulutuksiin parantaakseen ammattitaitoaan (esimerkiksi 1 kurssi/ lukukausi). Päätoimisten avustajien täydennyskoulutus keskitetään kesäaikaan. Ainakin Keski-Pohjanmaan Opisto on valmis järjestämään avustajille alan täydennyskoulutusta myös kesäisin. Koulutuskustannukset tulevat edullisemmiksi, kun koulutukseen osallistuu kerralla suurempi joukko (koulujen ja päiväkotien avustajat yhdessä).
  • 6.3 Hallinto ja johtaminen

    Avustajatoiminnan kehittämisen suunnittelu on aloitettu Kokkolan kaupungissa jo vuosina 1998 - 99. Sekä perusturvalautakunta (19.8.98 § 215) että koulutuslautakunta (29.4.99 § 53) ovat tuolloin käsitelleet "henkilökohtaisten avustajien työntekijäpörssin perustamista" kokouksissaan ja päättäneet perustaa koulutoimen ja perusturvan yhteisen lasten henkilökohtaisten avustajien työntekijäpörssin. Päätöksestä tiedotettiin myös Keskipohjanmaassa 30.4.1999. Asia ei kuitenkaan tuolloin edennyt, sillä henkilöstöosaston vastauksessa (7.1.2000) todettiin, että "jatketaan kuten ennenkin, mutta lisätään runsaasti yhteistyötä eri tahojen välille". Yhteistyötä ei ole kuitenkaan käytännössä pystytty järjestämään. Kuitenkin kun tavoitteet ovat yhteisiä, eivät hallintokuntarajat saisi estää toimintaa. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen toimenpideohjelmassa (2001, 8) asiaan palattiin ja ehdotettiin uudelleen avustajapankin eli koulutettujen pysyvien avustajien järjestelmän perustamista.

    Erityishoidon/opetuksen tarpeessa olevien lasten tarpeet tulisivat paremmin huomioon otetuiksi ja avustajatoiminta kehittyisi kokonaisuudessaan määrätietoisemmin, jos sen johtaminen keskitettäisiin yhdelle henkilölle samaan hallintokuntaan. Avustajatoiminnasta vastaavan henkilön tulee voida antaa tukea ja neuvoa avustajille oman työn kehittämisessä ja suunnittelemisessa ja myös lasten oppimisvaikeuksiin liittyvistä asioista.

    Ehdotukset:

    Koulujen ja päiväkotien avustajatarve arvioidaan systemaattisesti vuosittain

  • Koulutoimen ja päivähoidon on tiedettävä keväällä hyvissä ajoin, montako avustajaa kukin koulu ja päiväkoti tarvitsee seuraavana lukuvuonna. Koulujen ja päiväkotien tulee täyttää huhtikuun aikana liitteenä oleva avustajatarpeen arviointilomake ja palauttaa se sivistystoimen- tai perusturvan palvelukeskukseen.
  • Avustajien työhön perehdyttämistä tehostetaan sekä koulussa että päivähoidossa

  • Jokaiseen kouluun ja päiväkotiin nimetään henkilö, jonka tehtäviin kuuluu avustajien työhön perehdyttäminen. Avustajille tulee esitellä työpaikka kokonaisuudessaan: tilat, henkilöstö, työpaikan toimintamallit sekä työturvallisuuteen liittyvät asiat kuten palo- ja onnettomuussuunnitelmat. Myös avustajien on tiedettävä miten mahdollisissa poikkeustilanteissa toimitaan. Avustajia on neuvottava, miten he voivat toimia mahdollisissa kurinpidollisissa tilanteissa (mikä on sallittua ja mitä ei saa tehdä). Avustajille on kerrottava selkeästi heidän toimenkuvansa ja työtehtävänsä joko kirjallisesti tai suullisesti. Kehitys- ja palautekeskusteluja lähimmän esimiehen kanssa suositellaan säännöllisin väliajoin. Avustajatoiminnasta tulee kaupungin internetsivuille avustajille suunnatut sivut, joita tulee säännöllisesti päivittää. Tiedottamisen tehostamiseksi kaikille avustajille annetaan myös sähköpostiosoitteet.
  • Säännölliset avustajatapaamiset myös koulujen avustajille

  • Avustajat sekä päiväkodeissa että kouluissa pitävät erittäin tärkeänä avustajatapaamisia, joissa avustajat voivat keskustella työhönsä liittyvistä asioista ja saada näin tukea oman työnsä tekemiseen. Se lisää myös tunnetta siitä, että he tekevät tärkeää, merkittävää työtä, jota arvostetaan ja kehitetään yhdessä. Päivähoidon puolella avustajatapaamiset toimivat jo hyvin kiertävien erityislastentarhanopettajien johdolla. Erityisopetuksen puolelle suunnitteilla oleva oppimis- ja ohjaus-keskus, jossa on mukana kehittämistyöstä kiinnostuneita erityisopettajia, psyko-sosiaalisesta työstä vastaavia ja nuorisotyöntekijöitä, voisi ottaa hoidettavakseen myös koulunkäyntiavustajien säännöllisten tapaamisten järjestämisen, mutta avustajapankin johto järjestäneen toiminnan parhaaksi katsomallaan tavalla.

    Kehittämistyön alkuvaiheessa saattaa olla vaikeaa löytää yhteistä aikaa, mutta kokemusten mukaan keskustelut todella kehittävät jokaisen omaakin työtä ja tuottaa pitkällä aikavälillä myönteisiä vaikutuksia asiakkaiden saamaan palveluun (Väänänen 1996,17).


  • Avustajapankki

  • Perustetaan viimeinkin perusturvan ja sivistystoimen yhteinen avustajapankki. Palkataan riittävä määrä vakinaisia avustajia, joita voidaan tarvittaessa joustavasti siirtää eri toimipisteisiin esimerkiksi päiväkotien ja koulujen välillä. Ensisijassa avustajan tulisi kuitenkin saada, mikäli hän haluaa, työskennellä samassa tutussa työpaikassaan, jos siellä on tarvetta avustajasta. Avustajien tarve on vain viime vuosina kasvanut, joten sellaista tilannetta, että avustajia olisi liikaa, ei todennäköisesti tule olemaan. Jos kaupungin muista työtehtävistä vapautuu työntekijöitä, voidaan heidät täydennyskoulutuksen kautta sijoittaa avustajiksi, jos heillä on riittävän hyvä terveys ja motivaatio. On kuitenkin muistettava, että koulunkäyntiavustajan työ sekä päivähoidossa että koulussa on fyysisesti ja psyykkisesti raskasta.

    Tällä hetkellä kouluissa ja päiväkodeissa on yhteensä 74 avustajaa (päivähoidossa 24 avustajaa, joista kolme toimii yksityisissä päiväkodeissa; kouluissa 50 avustajaa) ja kyselyn mukaan kouluissa tarvittaisiin paljon enemmän avustajia. Avustajapankin realistinen avustajamäärä tällä hetkellä voisi olla 60-80 välillä. Tähän tulisi pyrkiä suunnitelmallisesti varaamalla budjettiin vuosittain tietty määräraha, jonka avulla avustajien määrä voidaan nostaa tavoitteeseen vähitellen. Lisäksi on palkattava määräaikaisia avustajia tarpeen mukaan. Työvoimatoimiston tuella palkattavia avustajia voidaan edelleen käyttää "tavallisissa" luokissa luokka-avustajina. Erityisopetuksen puolella tarvitaan ensisijaisesti kokeneita ja koulutettuja avustajia, minkä avulla turvataan hyvä opetuksen laatu ja tuloksellisuus.

    Avustajapankin johtamiseen tarvitaan sekä päivähoidon että koulupuolen ja mielellään myös vammaispalvelun tunteva henkilö, joka voisi perusturvan puolella olla esimerkiksi kasvatustoiminnan ohjaaja. Avustajapankki sopii parhaiten perusturvan alaisuuteen, koska perusturvan puolella nähdään selvemmin asiakkaan tuen tarve koko elämänkaaren aikana. Avustajapankin johtaminen on selkeästi asetettava yhden henkilön vastuulle.

    Avustajapankki voidaan tässä vaiheessa perustaa jopa ilman uutta rahaa, jos perusturvan, kouluviraston ja henkilöstöosaston välille löytyy tarpeeksi yhteistoimintaa ja halua uusien ajatusten toteuttamiseen. Avustajatoimintaan käytetään Kokkolassa tällä hetkellä noin 1 031 692 euroa vuodessa ja jos avustajan palkka olisi noin 1224 e/kk + 31% muita työnantajan maksuja, voitaisiin avustajapankkiin nykyisillä resursseilla palkata 53 täysiaikaista avustajaa.

  • Toteuttamis- ja kehittämistyöryhmän perustaminen

  • Avustajapankki-idean eteenpäin viemiseksi ja koko kehittämishankkeen toteuttamiseksi perustetaan työryhmä, johon kuuluu eri tahojen edustajia. Itse olen toiminut tavallaan ulkopuolisena tutkijana ja jotta selvitykseni ei jäisi vain paperiksi arkistoon, on se siirrettävä asianosaisten työntekijöiden toimesta käytäntöön. Muutos ei ole mahdollista ilman yhteistä keskustelua, koska ilman sitä ei synny yhteistä käsitystä siitä, mihin pyritään (esim. Väänänen 1996, 45). Työryhmän jäseniksi tulee nimittää henkilöitä, jotka ovat sitoutuneita avustajatoiminnan kehittämiseen ja jotka edustavat eri hierarkiatasoja ja ammattiryhmiä. Työryhmässä jäseniä tulisi olla esimerkiksi seuraavista tahoista:
  • Kun avustajapankkitoiminta on saatu käynnistettyä, voisi työryhmän rooli keskittyä avustajapankin johdon tukemiseen ja toiminnan jatkuvaan kehittämiseen. Työryhmä voisi kokoontua säännöllisesti esimerkiksi 3-4 kertaa vuodessa, jotta tiedonkulku varmistuisi, kaikkien asianosaisten näkemykset tulisivat kuulluiksi ja todelliset ongelmat voitaisiin nostaa avoimeen ja kriittiseen keskusteluun. Yhteistyön kehittymisen edellytyksenä on, että koko työyhteisö mieltää yhteistyön merkityksen sekä oman työn että asiakkaiden saaman palvelun kannalta (Väänänen 1996,17).

    Kehittämistavoitteisiin tulee pyrkiä pitkäjänteisesti, sillä mikään toiminta ei muutu hetkessä. Myös muutosvastarintaan on syytä varautua; kehittämishanke uhkaa aina organisaation tasapainotilaa ja tämän seurauksena syntyy ristiriitoja ja stressiä (Väänänen 1996, 9). Avustajatoiminta on kuitenkin lasten ja nuorten kannalta niin merkittää toimintaa, että sitä ei ole syytä päästää taantumaan, vaan sitä on jatkuvasti kehitettävä erityisesti lasten ja nuorten kaupungissa.

  • Lähteet

    Arviointi Kokkolassa. Arviointiryhmä 25.5.2000.

    Heinämäki, Liisa. 2002. Erityispäivähoidon nykytila. Esitelmä Varhaiskasvatuksen laadunhallintapäivillä Seinäjoella 15.3.2002.

    Koulunkäyntiavustajien oma opas. 2001. Kunta-alan ammattiliitto KTV ry 8/2001. saatavilla www-muodossa URL:http://www.ktv.fi/ewriter/tiedostot/546/02_2002/1533_kkavustaja.pdf. 20.3.2002.

    Koulunkäyntiavustajien työryhmän loppuraportti 1999. Kunta-alan ammattiliitto KTV.

    Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen toimenpideohjelma. 2001. Kokkolan kaupungin perusturvakeskuksen julkaisuja 1/2001.

    Moberg, Sakari. 2001. Opettajien näkemykset inklusiivisesta opetuksesta. Teoksessa P. Murto, A. Naukkarinen & T. Saloviita (toim.) Inkluusion haaste koululle. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.

    Murto, P. 2001. Vammaisuuden raameista osallisuuden kokemiseen. Teoksessa P. Murto, A. Naukkarinen & T. Saloviita (toim.) Inkluusion haaste koululle. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.

    Naukkarinen, Aimo & Ladonlahti, Tarja. 2001. Sitoutuminen, joustavat resurssit ja yhteistyö – välineitä kaikille yhteiseen kouluun. Teoksessa P. Murto, A. Naukkarinen & T. Saloviita (toim.) Inkluusion haaste koululle. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.

    Rintala, Päivikki. 2002a. Erityisopetuksen toteuttaminen. Eve- erityiopetuksen verkkolehti. Saatavilla www-muodossa URL:http://www.tornio.fi/eve/lait4.htm 2.5.2002.

    Rintala, Päivikki. 2002b. Erityisopetus tilastoina 1998 – 2001. Eve- erityisopetuksen verkkolehti. Saatavilla www-muodossa URL:http://www.tornio.fi/eve/tilast02.htm 2.5.2002.

    Rintala, Päivikki. 2002c. Erityistä tukea tarvitsevien opetus alkuopetuksen ops-perusteissa opetuskokeilussa 2001-02. Eve- erityisopetuksen verkkolehti 30.11.2001. Saatavilla www-muodossa URL:http://www.tornio.fi/eve/opsper1-2.htm 4.1.2002.

    Rintala, Päivikki. 2002d. Pääkirjoitus 28.3.2002. Eve- erityisopetuksen verkkolehti. Saatavilla www-muodossa <URL: http://www.tornio.fi/eve/> 2.5.2002.

    Saari, Ritva-Hanna & Springare, Esa. 2002. Lyhennelmä koulunkäyntiavustajien työn vaativuuden arviointihankkeesta. Saatavilla www-muodossa URL:http://www.ktv.fi/ewriter/tiedostot/12/01_2002/1325_Lyhennelmä.doc. 19.3.2002.

    Väänänen, Alpo (toim.). 1996. Työn iloa ja menetystä. Tuloksellisuuden ja työelämän laadun kehittämisen esteet ja edellytykset kunnallisessa työyhteisössä. Kunnallinen työmarkkinalaitos: Suomen Kuntaliitto.

    Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle lasten ja nuorten hyvinvoinnista 11.4.2002. saatavilla www-muodossa <URL: http://www.stm.fi/suomi/pao/lasthyvinvoi/selonteko.pdf>. 12.4.2002.

    Varhaiskasvatustyöryhmän muistio. 1999. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistio 1999:4. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavilla www-muodossa URL:http://www.stm.fi/suomi/pao/varhais1/kasvatusv.pdf. 12.4.2002.

    Vilen, Merja. 2002. Kunta-alan ammattiliiton KTV:n edustaja Jyväskylässä. Henkilökohtainen tiedonanto 8.4.2002.